Hej

Asun nyt poissa rakkaasta Suomesta. Tietenkin Suomi-ikävä on joka päivä. Uuteen elämään alkaa aika nopeasti tottua. Yritimme mieheni kanssa ensin asua Suomessa mutta hänelle tämä kieli oli liian vaikea. Minulle hänen kielensä on helppoa ja kaunista. Puhdistin ja pakkasin mummon kuluneen matkalaukun muutamalla vaatteella ja muistolla. Otin mukaan paljon salmiakkia ja ison asenteen uuteen maahan sopeutuakseni. Muuta ei tarvittu. Parin paperilapun lisäksi.
Ihan pian meitä on kolme. Ensi vuoden puolella. Suru kesällä menetykseen päättyneestä odotuksestani alkaa helpottaa. Olen käymässä vanhempien luona enkä voinut olla katsomatta mitä kuuluu pakisijoille ja muille nettifrendeille. Kirjoittaminen ei ole koskaan ollut avujani. Lainaan mutsilta kirjoja ja sain lisää salmiakkia evääkseni ja järkytän avokkini viemällä ne toisen mummoni vieläkin suuremman ja vanhemman matkalaukun uumenissa pieneen kaksioomme. Faija lupasi mukaani kunnon ääkkösnäppäimistön.