Pelit toimivat

Vihdoin kaikki osat koneessamme. Vaihdamme näppäimistöä miehen kanssa joten molemmilla omansa. Luen kaikkia vauvablogeja ahmien ja yritän opetella mitä äitiys on. Kikatan blogiäitien palleroisten kommelluksille. Ostan pieniä nuttuja ja mies kantaa kotiimme vuoroin autoja, vuoroin pehmonalleja. Voi tätä ihmettä.

Hej

Asun nyt poissa rakkaasta Suomesta. Tietenkin Suomi-ikävä on joka päivä. Uuteen elämään alkaa aika nopeasti tottua. Yritimme mieheni kanssa ensin asua Suomessa mutta hänelle tämä kieli oli liian vaikea. Minulle hänen kielensä on helppoa ja kaunista. Puhdistin ja pakkasin mummon kuluneen matkalaukun muutamalla vaatteella ja muistolla. Otin mukaan paljon salmiakkia ja ison asenteen uuteen maahan sopeutuakseni. Muuta ei tarvittu. Parin paperilapun lisäksi.
Ihan pian meitä on kolme. Ensi vuoden puolella. Suru kesällä menetykseen päättyneestä odotuksestani alkaa helpottaa. Olen käymässä vanhempien luona enkä voinut olla katsomatta mitä kuuluu pakisijoille ja muille nettifrendeille. Kirjoittaminen ei ole koskaan ollut avujani. Lainaan mutsilta kirjoja ja sain lisää salmiakkia evääkseni ja järkytän avokkini viemällä ne toisen mummoni vieläkin suuremman ja vanhemman matkalaukun uumenissa pieneen kaksioomme. Faija lupasi mukaani kunnon ääkkösnäppäimistön.

Sanat on

On vaikeaa keksiä sanottavaa. Siispä laitoin Pakinaperjantain aiheeksikin saman aiheen. Kun ei sanoja tunnu olevan. Kiire syö ne.

Ensimmäinen kirjoitus

Olen tullut sinuiksi blogimaailman kanssa jo kauan sitten, perustamalla Vuodatukseen Pakinaperjantain jo vuonna 2006, hallattaren kanssa yhteisesti. Bloggeriin tutustuin seuraavana vuonna ja rekisteröidyin, voidakseni kommentoida bloggerin blogikirjoituksia. Mutta en ole ehtinyt hankkia omaa höpinäblogia. Tässä se nyt on. Blogin alkutynkä. Oman blogin syntymäpäivä ja ensi-itku. Kahden vuoden odotusajan jälkeen. Pakinaperjantain moderaattoreilla itselläänkin, on oikeus osallistua Pakinahaasteisiin.